maanantai 6. helmikuuta 2012

urhea ritarini


Minkähän takia ajatus prinsessa-mekonompelusta olisi innostavampi kuin ritariasun ompelu? Olin jo melkein luovuttamassa/luovuttanut jo! Kun eilen herätessäni mietin että - hitto - onhan se nyt lapsella oltava ritarinasu jos muidenkin pojilla on, ...mietin... Ja ryhdyin hommiin , kankaaks nappasin tätin tuomaa enstexiä - siniharmaata...vanhaa punaista tuularia ja valkoista lakanaa...näillä eväillä pikkusen poikaa mitaten aina välissä vailla vedenpitävää suunnitelmaa....ompelin ja ompelin. Ekaks tein tuon liivin...jossa lohikäärme vaakuna ja tuommoiset olka"haarniska"osat :D, lisukkeiks vielä tuommoiset "rannesuojat"...nämä ehti eilisille synttäreille kello kahdeksi ja nyt aamupäivällä tehtiin vielä kypärä!




Juhlat taisivat olla ikimuistoiset--niistä puhuttiin vielä illallakin! Oikeat "litalit" taistelevat tietenkin ja poskeen olikin tullut taistelunjälkiä - ihania poikia!

Ja ONNI on KUNNON omankylän NAAPURIT!

1 kommentti:

  1. Ihana on ritari!Kunhan omani kasvaa niin haluan ehdottomasti hänelle ritaripuvun!Mukavia ompeluhetkiä toivottaen!

    VastaaPoista